Vähennä vahinkoja metsänhoidolla

Hirvivahingot ovat monelle metsänomistajalle tuttu ongelma. Erityisesti mänty- ja koivutaimikot voivat kärsiä voimakkaastakin laidunnuksesta ja tällöin keskustelu keskittyy usein hirvikannan kokoon. Mutta hirvien määrä on vain osa tarinaa, monilla talvilaidunalueilla vahinkoja syntyy silloinkin kun hirvitiheys ei ole poikkeuksellisen korkea.

Ratkaisevaa on hirville tarjolla olevan ravinnon määrä, joten vahinkojen torjunnassa kannattaa tarkastella myös metsän rakennetta.

Hirvi etsii ruokaa

Talvella hirven ruokavalio koostuu pääasiassa puiden ja pensaiden oksista. Erityisen mieluisia ovat pihlaja, haapa, pajut, koivut ja katajat. Mäntyä hirvi syö kuitenkin talvella määrällisesti eniten, koska sitä kasvaa Suomen metsissä runsaasti.

Laidunpaine kohdistuu sinne, mistä hirven tarpeet täyttävää ravintoa on helpoiten saatavissa. Jos ravintoa löytyy useista kohteista, myös muualta kuin männyn taimikoista, syönti jakautuu tasaisemmin.

Tämän vuoksi hirvivahinkojen vähentäminen ei tarkoita pelkästään taimikoiden suojaamista. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että hirville on tarjolla muutakin ravintoa.

Männikön tärkein suoja on suuri taimimäärä, koska tiheydellä on mahdollista korvata hirvien vahingoittamia taimia.

Liian siisti metsä lisää ongelmia

Moni metsänomistaja on tottunut raivaamaan taimikoista ja kasvatusmetsistä kaiken ylimääräisen lehtipuuston. Hirvien talvialueilla täydellinen siisteys ei kuitenkaan aina kannata.

Kun hirven herkut – pihlajat, haavat, pajut ja koivut – raivataan järjestelmällisesti pois, vähenee hirville kelpaava ravinto. Se voi lisätä painetta puihin, joita metsänomistaja haluaa kasvattaa.

Siksi metsänhoidossa korostetaan nykyisin valikoivaa raivausta. Kaikkea lehtipuustoa ei tarvitse poistaa taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa, jos siitä ei ole haittaa kasvatettaville taimille ja puunkorjuulle.

Vaali sekametsiä raivauksessa

Hirviä huomioivassa metsänhoidossa tavoitteena ei ole hoitamattomuus vaan harkinta. Lehtipuustoa voidaan jättää sinne, missä se ei haittaa kasvatettavia puita. Kuusen taimikot on hyvä kasvattaa sekapuustoisina ja myös mäntytaimikoihin voidaan jättää männyn taimia lyhyempää lehtipuustoa. Mäntyjä varjostavat puut poistetaan.

Ennakkoraivauksessa riittää, että poistetaan vain välittömästi korjuuta haittaava puusto, mutta sitä ei tehdä tarpeettoman voimakkaasti. Täydellinen siivoaminen kasvattaa kustannuksia ja vähentää hirvelle sopivan ravinnon määrää sekä metsän luonnollisen kerroksellisuuden muodostumista.

Avoimissa metsänkohdissa, metsän reunavyöhykkeillä ja korjuun kannalta merkityksettömillä alueilla kannattaa säästää hirville mieluisaa ravintoa.

Harvennushakkuu tuottaa talviravintoa

Harvennushakkuilla voidaan myös ennaltaehkäistä hirvivahinkoja, koska hakkuissa syntyvät männyn ja koivun latvukset ovat hirville kelpaavaa talviravintoa. Kun latvuksia jätetään esimerkiksi kivien, kantojen tai mättäiden päälle, ne säilyvät paremmin lumen yläpuolella ja hirvet voivat talven aikana käyttää niitä ravintonaan.

Yksittäisten hakkuukuvioiden merkitys voi olla pieni, mutta yhteisten toimintatapojen vaikutus hirven ravinnon määrään on suuri.

Yksi metsänomistaja ei ratkaise ongelmaa

Hirvivahinkojen vähentämisessä mittakaava ratkaisee. Yhden metsänomistajan vaikutus voi jäädä vähäiseksi, jos ympärillä toimitaan täysin eri tavalla. Pahimmillaan runsas ravintotarjonta voi jopa houkutella hirviä juuri kyseiselle kohteelle.

Paras vaikuttavuus saavutetaan, kun kaikki metsänomistajat toimivat yhteisten periaatteiden mukaan. Hirven talvinen elinpiiri on laaja, eikä se tunne kiinteistörajoja.

Monimuotoisuus ja metsätalous hyötyvät samoista ratkaisuista

Moni hirvivahinkoja vähentävä keino tukee samalla metsäluonnon monimuotoisuutta.

Pihlajat, haavat ja pajut tarjoavat ravintoa lukuisille hyönteisille, linnuille sekä nisäkkäille ja tiheiköt antavat suojaa esimerkiksi metsäkanalinnuille.

Hirviä huomioiva metsänhoito ei siis ole pelkkää vahinkojen torjuntaa. Se tekee metsästä monimuotoisemman ja ekologisesti kestävämmän muitakin tuhoja vastaan.